 |
Wir haben jetzt eigentlich Theore und Praxis für unseren Blick ins Herz der Zahlentheorie unabhängig von deren Größe.
Aus unserer uq- quadratischen Gleichung für beliebige Zahlen (diverse Bocksgesänge hier, ckc, Anna, Livia, Plurabelle) ergab sich für Zahlen vom Typ Zahl = 8*z -3 und Faktoren vom Typ 4n+3 , dass Zerlegungen der Formel Faktoren indizieren, wenn die Summe zweier Teilmodulos gleich dem dritten Teilmodulo ist, wobei dann die Variable in der entsprechenden Gleichung Variable eines Faktors der Zahl 8z-3 ist.
for n in range(fo, fu):
if((8*n**2 + 12*n + 6)<(z*4)):
l = int((z/2)**0.5)
i=l-n
n=i
a= 4*n + 3
q1=n+2
q1q =q-q1
f = (3 + 4*(n-3))%a
cdsatestf = (6*n-6 + f*q1q)%a
cdsasmte=cdsasmtez %(4*n + 3)
cdsazte=cdsaztez %(4*n + 3)
wobei cdsasmte+cdsazte = cdsatestf
einen Faktor indiziert.
Die Modulos lassen sich über Gleichungen mit bestimmbaren Anfangs- und Endwerten und nur einer Unbekannten darstellen.
z.b. cdsatestf (für die erste Monotoniegruppe)
l = int((z/2)**0.5)
aw = l-1
#limits
upto = l
a = 4*aw + 3
q1 = aw+2
q1q = q-q1
faw = (3 + 4*(aw-3))%(4*aw +3)
awsat=(6*aw-6 + faw*q1q)%(4*aw + 3)
#Folgewert
bw= l-2
a= 4*bw + 3
q1=bw+2
q1q =q-q1
fbw = (3 + 4*(bw-3))%(4*bw +3)
bwsat= (6*bw-6 + fbw*q1q)%(4*bw + 3)
#Anfangsdiff
diffst= awsat - bwsat
#monotoniegruppe
mg = awsat/diffst
mg= int(awsat/diffst)
j=st...rekursiv
for j in range(st, mg):
cdsatestf= awsat - j*diffst
wobei diffst regulär wächst und Folgegleichungen sich ergeben über fortlaufende h und jeweils neue Anfangswerte in Abhängigkeit von jeweiligen mg
Vorteil des Verfahrens ist die vollständige Berechenbarkeit und die Reduktion auf z.B. höchstens 100 Gleichungen bei einer achtstelligen Zahl.
zudem je größer desto effizienter, da die ersten Gleichungen mit kleineren diff-Werten und höheren Anfangswerten sehr große Teilerkonvolute erfassen.
Primzahleigenschaften bleiben unberücksichtigt.
kuinka tekijät lasketaan
Meillä on nyt teoria ja käytäntö tutkiaksemme lukuteorian ydintä sen koosta riippumatta.
Elävien lukujen uq-neliöyhtälömme johti lukuihin, joiden tyyppiluku on = 8*z -3 ja kertoimet tyyppiä 4n+3
että kaavan indeksitekijöiden hajotukset.
jos kahden osamoduulin summa on yhtä suuri kuin kolmas osamoduuli, vastaavan yhtälön n on n luvun 8z-3 kertoimesta
n = 1
n:lle alueella (fo, fu):
jos((8*n**2 + 12*n + 6)<(z*4)):
l = int((z/2)**0,5)
i=l-n
n=i
a = 4*n + 3
q1 = n+2
q1q = q-q1
f = (3 + 4*(n-3)) %a
cdsatestf = (6*n-6 + f*q1q)%a
cdsasmte=cdsasmtez %(4*n + 3)
cdsazte=cdsaztez %(4*n + 3)
missä cdsasmte+cdsazte = cdsatestf
indeksoi tekijän.
Moduulit voidaan esittää yhtälöillä, joilla on määritettävissä olevat alku- ja loppuarvot ja vain yksi tuntematon.
esim. cdsatestf (ensimmäiselle monotonisuusryhmälle)
l = int((z/2)**0,5)
aw = l-1
#rajat
aina = l
a = 4*aw + 3
q1 = aw+2
q1q = q-q1
faw = (3 + 4*(aw-3))%(4*aw +3)
awsat=(6*aw-6 + faw*q1q)%(4*aw + 3)
#seuraava arvo
bw=l-2
a= 4*bw + 3
q1=bw+2
q1q = q-q1
fbw = (3 + 4*(bw-3))%(4*bw +3)
bwsat= (6*bw-6 + fbw*q1q)% (4*bw + 3)
#Alkuero
diffst= awsat - bwsat
#print(awsat, bwsat, diffst)
#monotoninenryhmä
mg = awsat/diffst
mg = int(awsat/diffst)
diffst= awsat - bwsat
#print(awsat, bwsat, diffst)
#monotoninenryhmä
mg = awsat/diffst
mg = int(awsat/diffst)
j=st...rekursiivinen
j:lle alueella (st, mg):
cdsatestf= awsat - j*diffst
wobeo diffst kasvaa säännöllisesti ja
Seuraavat yhtälöt syntyvät jatkuvalla h:lla ja uusilla alkuarvoilla riippuen vastaavasta mg:sta
Menetelmän etuna on täydellinen ennustettavuus ja pelkistys enintään 100 yhtälöön kahdeksannumeroiselle luvulle.
Lisäksi mitä suurempi, sitä tehokkaampi, koska ensimmäiset yhtälöt pienemmillä eroarvoilla ja korkeammilla alkuarvoilla vangitsevat erittäin suuret jakajakonvoluutit.
Alkuluvun ominaisuuksia ei oteta huomioon.
